No, kun kerran pyydettiin
Aluevaalit näyttävät jo tähän mennessä ihan kunnon vaaleilta. Olen nimittäin huomannut, että ehdolle lähtevien someseinillä näkyy ihan sama ilmiö kuin kaikissa muissakin kunnon vaaleissa. Monen ehdolle lähtevän somepostauksissa on lukenut suunnilleen seuraavasti: ”No, lähdin ehdolle, kun kerran pyydettiin.”
Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa juuri näin kuuluu sanoa. Tällä halutaan viestittää, että minulla on jo kannattajia ja minuun uskotaan. Eikä näin sanoessaan kuulosta itsekkäältä tyrkyltä ja pyrkyriltä vaan muiden edestä uhrautuvalta vastuunkantajalta.
Miltä tämä kuulostaisi työpaikkahaastattelussa? ”Miksi haet tätä työpaikkaa?” ”No, kun kerran pyydettiin.”
Entä miltä tämä kuulostaisi treffeillä? ”Pyysin sinua treffeille, kun kaveri käski pyytämään.”
Näin äänestäjän korvin tämä kuulostaa myös siltä, että lähdin ehdolle, vaikka oikeasti ei kiinnostaisi.
Onko yhteisten asioiden hoitaminen oikeasti niin kakkaa hommaa, että ehdollekin pitää lähteä hampaat irvessä? Jos kerran jo ehdolle lähteminen on vastenmielistä pakkopullaa, mikä fiilis on siinä kohtaa, kun pitäisi lukea satoja sivuja esityslistaa tai olla tuntikausia kokouksissa? No, täällä sitä istutaan, kun kerran pyydettiin.
Kyllä, politiikka on välillä rankkaa. Niin on hiihtäminenkin. Rankoistakin asioista voi olla innoissaan – ja mielestäni pitää ollakin.
Soisin, että näissä aluevaaleissa valituiksi tulisivat ehdokkaat, jotka ovat kiinnostuneita ja jopa innostuneita sote-asioiden hoitamisesta. Sen, että joku on politiikasta innostunut, ei tulisi näyttäytyä jotenkin epäilyttävänä tai naivina toimintana.
Sanon vielä, että siinä ei ole mitään pahaa, että ihmisiä pyydetään lähtemään ehdolle. Ilman sitä moni hyvä tyyppi jättäisi lähtemättä ehdolle. Ilman sitä meillä ei olisi istuvaa presidenttiäkään.
Mutta haluaisin tulevaisuudessa nähdä yhä enemmän niitä someuutisia, jossa ehdolle lähtijät kertovat, kuinka he lähtivät ehdolle, koska politiikka kiinnostaa. Kuinka ihan itse tähän läksin, koska olen yhteisten asioiden hoitamisesta aivan innoissani!
Helena Salakka
Kirjoittaja toimi valtuutettuna Lahden kaupunginvaltuustossa 2012 – 2021
