Kokoomuksella on naisongelma – ja se on minunkin aiheuttamani

Lähdin politiikkaan vuonna 2012 täysin puskista. Minulla ei ollut mitään poliittista taustaa. Olin nähnyt, että toimimalla vanhempainyhdistyksessä pystyy vaikuttamaan johonkin. Me muutama tavis keräsimme 2000 nimeä sisäilmaongelmaisen lähikoulumme puolesta.

Tapasimme viranhaltijoita, poliitikkoja ja toimittajia. Samana päivänä, kun ojensimme adressin silloiselle Lahden kaupunginhallitukselle, saimme kuulla, että sädesieninen koulu laitetaan matalaksi ja oppilaat pääsevät evakkoon.

Olimme voimaantuneita tästä. Minussa syntyi halu päästä vaikuttamaan siihen, että Lahdessa muutkin sisäilmaongelmaiset koulut ja päiväkodit saadaan kuntoon. Kävin läpi kaikki puolueet ja mietin, minkä puolueen kautta pääsisin vaikuttamaan. Lahdessa suurimmat puolueet olivat SDP ja kokoomus. Jyrki Kataisen luotsaama kokoomus puhutteli minua vastuunkannon teemalla, enkä uskonut siihen, että maailma pelastuu ainaisella verojen korottamisella.

Lähdin ehdolle vuoden 2012 kuntavaaleissa, pääsin läpi ja minusta tuli yksi Lahden kaupunginvaltuutetuista. Minut nimitettiin sivistyslautakunnan varapuheenjohtajaksi. Sain uutena tulokkaana heti vastuuta, mistä olen edelleen kiitollinen.

Lahden Kokoomuksen valtuustoryhmässä olen uskaltanut aina avata suuni. Minun ei ole tarvinnut harrastaa itsesensuuria. Meillä on ollut vapaus keskustella ja vapaus äänestää valtuuston kokouksissa, kuten jokainen haluaa. Kunnallisjärjestö ei ole sanellut meille, mitä nappia meidän tulisi painaa kokouksissa toisin kuin joissain muissa puolueissa.

Kokoomus on kokoelma erilaisia ihmisiä. Näin meistä sanotaan ja tätä olen aina välillä itsellekin sanonut. Mutta jokin on muuttunut nyt tämän hallituskauden aikana. Ennen minua ei ole hävettänyt olla kokoomuslainen. Nyt on aina välillä ollut näin. Olen pohtinut, minkä verran tämä johtuu kokoomuksesta itsestään ja minkä verran hallitustaipaleesta perussuomalaisten kanssa.

Olen myös välillä pohtinut, onko kokoomus enää oma puolueeni. Moni nainen on pohtinut samaa. Helsingin Sanomat uutisoi 9.5., että naiset katoavat kokoomuksesta. Uutissuomalaisen tilaaman tutkimuksen perusteella kokoomuksen kannattajista naisia on enää 34 prosenttia. Vielä vuonna 2019 luku oli 12 prosenttiyksikköä korkeampi. Kokoomuksen puoluesihteeri Maggie Keskisen mukaan taloudenhoito ja suurvaltapolitiikka jättävät keskustelussa jalkoihinsa ilmastonmuutoksen torjumisen, koulutuksen ja sivistyksen.

Olen päättänyt, että en aio lähteä ja luovuttaa. Asioihin pystyy vaikuttamaan paremmin pelikentältä kuin katsomosta.

Tiedän, että meitä on kokoomuksessa edelleen iso joukko sivistysporvareita. Meille sivistys, kulttuuri, nuorten syrjäytymisen estäminen tai ilmastonmuutoksen hillintä eivät ole vain vaaliteemoja vaan yritämme vaikuttaa näihin tavallisessa arjessamme vanhempina, työntekijöinä, järjestöaktiiveina ja paikallispoliitikkoina.

Mutta olemme olleet liian hiljaa ja antaneet muutamien viedä liiaksi palloa. Olemme luottaneet, että erotuomari viheltää pelin poikki, jos se menee liian rumaksi.

Meillä jokaisella sivistysporvarilla on nyt vastuu avata suunsa eikä olla enää hiljaa. Me emme ole kuolleet sukupuuttoon, vaikka mediassa voisi välillä näyttää siltä. Meitä on edelleen paljon. Me olemme ihan tavallisia äitejä, isiä, nuoria, opiskelijoita, aikuisia ja eläkeläisiä. Meitä jokaista tarvitaan nyt pelikentällä eikä katsomossa.

Helena Salakka

Kirjoittaja on lahtelainen kaupunginvaltuutettu (KOK), Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen hallituksen pj, opinto-ohjaaja, työmatkapyöräilijä ja ihan tavallinen äiti

HS:n koko artikkeli: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011950368.html