”Anteeksi, osaatko neuvoa, missä täällä Lahdessa on huonekalumyymälöitä ja kivoja kirpputoreja, joista voi löytää sohvia?”

Olin yhtenä lauantaina viettämässä teehetkeä Karirannan kahvilassa, kun kolmekymppinen pariskunta uskaltautui juttelemaan viereisestä pöydästä. He kertoivat, että olivat tulleet tutustumaan Lahteen ja samalla etsimään huonekaluja. He olivat jo ehtineet käydä sisustusliike Rondossa ja Rautatienkadun putiikeissa.

Kerroin heille Iskun tehtaanmyymälästä, Luhdan tehtaanmyymälöistä, Kauppakeskus Valon huonekalukeskittymästä, Paavolan toisesta huonekalukeskittymästä ja Launeen kirpputorikeskittymästä.

Pariskunta oli ajellut Lahteen Hausjärveltä, noin 40 minuutin ajomatkan päästä. He kertoivat, että Lahti oli tehnyt heihin jo nyt vaikutuksen. Rondosta oli löytynyt sopiva lamppu, satama oli aivan uusi tuttavuus heille ja he olivat vaikuttuneita myös Rautatienkadun putiikkien valikoimista.

Kun lähdin kahvilasta kotiani kohden, puhkuin Lahti-ylpeyttä. Tyypit hei, meillä käy turisteja Hausjärveltä ostoksilla! Heidän silmissään Lahti näyttäytyi kiinnostavalta paikkakunnalta. Samalla mieleeni tuli se kerta Lahden kaupunginteatterissa, kun koin samanlaista puhinaa. Aloin jutella tauolla kahden viisikymppisen naisen kanssa illan esityksestä. He kertoivat, että olivat tulleet teatteriin junalla Keravalta. Ilmeisesti ilmeeni oli ihmettelevä, sillä he naurahtivat ja sanoivat, että kyllä sitä Oikorataa tänne Lahteenkin pääsee, täällä on hyvä kaupunginteatteri.

Tämän vuoden 2015 aikana olen kuullut tämän viestin kymmenissä keskusteluissa Lahdessa vierailevien suusta ja etenkin niiden suusta, jotka ovat muuttaneet tänne muualta. Lahti on kiinnostava kaupunki. Lahti on riittävän iso ja sopivan pieni. Täällä kaikki on lähellä ja tekemistä on urheilusta kulttuuriin.

Kutsuttakoon tätä ihmisjoukkoa Oi Lahti -joukoksi, jotka innostuvat kaupungistamme joko ensi kertaa tai koko ajan yhä uudestaan. Olen itse asunut Lahdessa 11 vuotta. Sinä aikana olen tutustunut eri aloilla toimiviin Oi Lahti -tyyppeihin, joita kaikkia yhdistää yksi asia: He haluavat olla omalta osaltaan kehittämässä tätä kaupunkia. He ovat perheenäitejä, pienyrittäjiä, eläkeläisiä, sinkkuja, työttömiä, työssä käyviä, meitä ihan taviksia, jotka haluavat sitoutua Lahdessa asumiseen ja tämän kaupungin elävöittämiseen jollain tavalla arjessaan.

Arvaan, että nyt joku siellä huutelee, että Salakka hei, ota jo ne vaaleanpunaiset lasit pois silmiltäsi! Kyllä, meillä on myös Voi lahti -porukka, joka muistaa muistuttaa meitä alati siitä, että asiat ovat huonosti. Lahden työttömyysprosentti huitelee yli 18 prosentissa, asukkaidemme keskitulot ovat pienemmät kuin keskimäärin Suomessa, bussin kertamaksu on kallis ja taas joku on piirtänyt graffitilla sähkökaappiin.

Kyllä, on tärkeää, että tunnemme ongelmamme. Mutta vielä tärkeämpää on, että mietimme niihin ratkaisuja. Otetaan esimerkiksi Lahden työttömyysprosentti. On laskettu, että jos saamme laskettua Lahden työttömyysastetta yhdellä prosenttiyksiköllä, se tuo kaupungin kassaan rahaa viisi miljoonaa euroa. Sillä rakentaa päiväkodin noin sadalle lapselle. Esimerkiksi Sipuran uusi päiväkoti 120–140 lapselle maksoi noin 6,3 miljoonaa.

Haastankin sinut miettimään kulutustottumuksiasi vuonna 2016. Jokainen Lahdesta ostettu huonekalu, lounas, lumikola ja teatterilippu tukevat paikallista toimintaa ja työllisyyttä. Enkä nyt tarkoita, että alamme ottaa porukalla pikavippiä ostaaksemme mahdollisimman paljon. Tarkoitan tavallisia arjen ostoksia, jotka pitää joka tapauksessa ostaa jostain.

Mitä minä voin tehdä omalla toiminnallani kotikaupunkini hyväksi vuonna 2016? Mitä me voimme tehdä yhdessä? Meitä on 1.1.2016 alkaen Lahdessa yli 118 000 asukasta Uuden Lahden myötä. Se on mahtava joukko ihmisiä.

Suomalaisen Työn Liitto on laskenut, että jos jokainen suomalainen ostaisi joka kuukausi 10 eurolla lisää suomalaisia tuotteita ja palveluita, syntyisi 10 000 vuosityöpaikkaa.

Helena Salakka