Tulin valituksi viime kunnallisvaaleissa vuonna 2012 Lahden kaupunginvaltuustoon ihan pusikosta ilman poliittista taustaa. Niinpä vaalien jälkeen oli mielenkiintoista seurata, millainen kuhina alkoi käydä luottamuspaikkojen suhteen.

Muutama konkari varoitti minua, että jos haluan tulla valituksi seuraavissa vaaleissa 2017 (tai eduskuntavaaleissa 2015), minun kannattaa hakea sellaista luottamuspaikkaa, jossa ei joudu tekemään vaikeita päätöksiä. Hae esimerkiksi tarkastuslautakuntaan, minua opastettiin, sillä tarkastuslautakunnan tehtävänä on arvioida muiden työn onnistumista. En totellut hyvää tarkoittavaa vinkkiä.

Otan itselleni oikeuden nimetä luottamuspaikat uudelleen pitkällisen politiikkakokemukseni perusteella. Jos et kestä tällaista vakavalla asialla leikittelyä, suosittelen siirtymistä lukemaan vaikkapa Kuntaliiton dataa lautakuntien yleisyydestä.

Facebook-paikka. Mistä tahansa luottamuspaikasta voi tulla Facebook-paikka. Valtuuston kokoukset voi viettää Facebookissa, Twitterissä tai lastenlapsista kertovia videoita katsomalla. Onhan se toki avoimuutta, että tekee sen kaikkien nähden, mutta kuitenkin.

Pelipaikka. Kun uudet keltanokat vielä jubileeraavat sitä, että pääsivät valtuustoon, konkarit ovat jo soitelleet kymmeniä puheluita. Pahimmillaan luottamuspaikkajaosta tulee peliä, jossa lapsiperheistä tutut uhkailu, kiristäminen ja lahjonta otetaan käyttöön oman päämäärän saavuttamiseksi. Parhaimmillaan omat kortit näytetään avoimesti ja asioista keskustellaan aikuisten oikeasti.

Demokratiapaikka. Viime kuntavaaleissa Lahdessa irtosi lautakuntapaikka, jos oli saanut vaaleissa 59 ääntä. Onko tämä demokraattista? Valtuustoon pääsyyn tarvittiin kuitenkin 156 ääntä (ilman vertailulukua, rannalla saattoi jäädä isommallakin äänimäärällä, jos oman ryhmän kokonaisäänimäärä ei ollut riittävä). SDP:llä Kunnallisjärjestöllä on iso valta luottamuspaikkajaossa, kokoomuksella taas neuvottelijoilla, jotka valtuustoon päässeet joukostaan valitsevat.

Haluan tulla valituksi seuraavissa vaaleissa -paikka. Lautakuntapaikka, joka näyttää hyvältä CV:ssä ja kuulostaa pätevältä seuraavien vaalien ilmoituksissa, mutta jossa ei joudu tekemään vaikeita, suoraan kaupunkilaisten arkea koskevia päätöksiä. Esimerkkinä konkaripoliitikkojen mukaan on tarkastuslautakunta. Sen tehtävänä on kuntalain mukaan ”huolehtia kunnan hallinnon ja talouden tarkastamisen ja arvioinnin järjestämisestä sekä arvioinnista”.

Masokistipaikka. Edellisen vastakohta. Se, mitä sivistyslautakunnassa tai sosiaali- ja terveyslautakunnassa joutuu päättäjänä tekemään taantuman aikana, ei näytä hyvältä CV:ssä eikä vaali-ilmoittelussa. Viime kuntavaalien jälkeen Lahden sivistyslautakuntaan valittiin 11 jäsentä, joista yhdeksän (!) oli uusia. Voi miettiä, miksi lautakuntaan ei hakenut enempää konkareita eli jo aikaisemmin lautakunnassa olleita.

Substanssiosaamispaikka. Koska minulla on tämän alan osaamista, haluan hakea tätä paikkaa. Kokemukseni mukaan esimerkiksi lautakunnissa on tällä hetkellä hyvä kombinaatio eri alojen osaamista. Mielestäni on hyvä, että esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakunnassa on muutamia ammattitaustaltaan sote-alan ihmisiä, jotka osaavat entuudestaan sote-slangia ja jotka ymmärtävät heti kättelyssä kaikki käsitteet ja osaavat kysyä täsmentäviä kysymyksiä.

Ei ole kuitenkaan järkevää, että kaikki jäsenet olisivat sote-ammattilaisia. Tarvitaan myös talousalan osaajia ja niitä, jotka osaavat ajatella sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta. Ja aina tulee muistaa, että luottamushenkilö ei voi olla kaikkien alojen asiantuntija – siksi apuna ovat virkamiehet – ja mielestäni on suotavaa, että luottamushenkilö juttelee joskus jopa kaupungin ruohonjuuritason ammattilaisten kanssa.

Mies-/naispaikka. Mahtavaa, olen naispaikkanainen tai kiintiömies! Perinteisesti sivistyslautakunta on ollut naisten suosiossa paikkatoiveita esitettäessä ja tekninen lautakunta miesten. Miten jakaa paikat, jos tekniseen lautakuntaan omasta ryhmästä on vaikka 15 kiinnostunutta miestä ja yksi nainen, jos paikkoja on tarjolla vaikkapa 2 + 2 kummallekin sukupuolelle?

Kakkospaikka. Olisin kyllä halunnut sinne tekniseen lautakuntaan, mutta päädyinpä sitten sote-lautakuntaan. Kakkospaikasta voi tulla Facebook-paikka, jossa voi katsoa kissavideoita ja murjottaa koko vaalikauden. Itse voin sanoa käsi sydämellä, että en ole törmännyt Lahdessa murjottajiin – ainakaan lautakunnissa.

Työpaikka. Mihin tahansa luottamuspaikkaan voi saada käytettyä kaiken tarmonsa ja aikansa. Kokousten esityslistat liitteineen voivat olla satoja sivuja. Virkamiesten ja kaupunkilaisten kanssa keskustelemiseen, sähköposteihin ja FB-viesteihin vastaamiseen voi paneutua tuntikausia. Ensi vuoden alusta lautakunta on kolmelle puheenjohtajalle myös ”oikea” työpaikka, sillä kolmen suurimman lautakunnan puheenjohtajat alkavat työskennellä puolipäiväisesti. Lisäksi kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävä on edelleen päätoiminen.

Luottamuspaikka. Loppujen lopuksi kyse on sananmukaisesti luottamuksesta. Kaupunkilaiset ovat ensin luottaneet äänensä valitsemilleen ihmisille. Luottamuspaikkoja jakavat neuvottelijat tai kunnallisjärjestöt luottavat ehdottamiinsa ihmisiin. Usein heillä on runsaudenpula, joten en kääntäisi tätä niin päin, että jos jotakuta ei valita, häneen kohdistuu valtava luottamuspula. Valitut poliitikot luottavat sitten saamissaan paikoissa heitä opastaviin virkamiehiin tai muihin asiantuntijoihin.

Uuden Lahden lautakuntapaikoista päätetään 14.12. yhteisvaltuustossa. Itse toivon saavani jatkaa uudessa Lahdessa sivistyslautakunnassa. Olen saanut toimia tähän saakka varapuheenjohtajan roolissa, mutta olen tyytyväinen, jos saan jatkaa jäsenenkin roolissa.