Mikä toi? Mikä on tuolla? Nämä ovat kaksi lausetta, joita parivuotias lapseni toistaa päivästä toiseen. Hän haluaa oppia kaiken mahdollisen siitä, mitä ei vielä tunne ja tiedä.

Me uudet valtuutetut olemme ihan samanlaisia. Kyselemme välillä varmasti itsestäänselvyyksiä. Kyselemme rasittavuuteen asti. Mutta meidän on pakko kysyä oppiaksemme ja ymmärtääksemme.

Kuka voi tehdä aloitteen? Miten aloiteprosessi etenee? Mitä aloitteelle tapahtuu sen jälkeen, kun se on käsitelty valtuuston kokouksessa?

Mitä on arvokas käyttäytyminen valtuustosalissa? Saako kokouksen aikana ottaa Instagramilla kuvia ja julkaista ne Facebookissa? Saako vieruskaverin kanssa kuiskailla? Saako valtuustosalissa syödä karkkia tai juoda kokista? Pitääkö jokainen pöntöstä lausuttu puheenvuoro aloittaa sanaparilla arvoisa puheenjohtaja?

Nyt luottamuspaikat on jaettu ja on aika ryhtyä yhdessä töihin.

Mikä määrä eri luottamuspaikkoja on sopiva määrä kullekin valtuutetulle? Millaisia palkkioita esimerkiksi  tytäryhtiöiden hallitusten puheenjohtajat saavat? Kuinka monta vuotta saman henkilön on hyvä olla samassa luottamuspaikassa?

Kysyminen on mielestäni jo ihan itsessään tärkeää. Pitää kysyä lukuisia kysymyksiä, että voi hahmottaa kokonaisuutta ja sen osien suhdetta toisiinsa. Pitää kysyä eri mieltä olevilta, miksi he ovat päätyneet omaan mielipiteeseensä. Pitää kysyä niiltä, jotka ovat ehkä vaihtaneet vuosien saatossa kantaansa. Pitää jaksaa kysyä, kysyä ja kysyä.

Jos kyselevän leimaa naiviksi tyhmyriksi, eikä hänen kysymyksiinsä suostu vastaamaan tai vastaa niihin epäasiallisesti, menettää mielestäni jotain. Tyhmätkin kysymykset voivat laittaa pohtimaan tuttua asiaa uudesta näkökulmasta. Kyllä kyselijä tajuaa, jos häneen suhtaudutaan naureksien. Silloin hän oppii kääntymään muiden viisaiden puoleen.

Se, että me uudet emme vielä hallitse politiikan kenttää, ei tarkoita, että emme tietäisi mistään mitään.

Kukaan ei kaipaa besserwissereitä. Mielestäni on tärkeää, että me uudet arvostamme sitä tietoa ja kokemusta, jota politiikan konkareille on vuosien saatossa kertynyt.  Mielestäni on myös tärkeää, että konkarit ottavat käyttöönsä sen tiedon ja taidon, jota meille tuoreille tulokkaille on kertynyt muilta elämän saroilta. Jos ja kun nämä molemmat edelliset tehdään, päästään pitkälle.