En ole koskaan tehnyt yhtään uudenvuoden lupausta, enkä aio moiseen hurjasteluun ryhtyä tämänkään vuoden viimeisenä päivänä. Sen sijaan aion harrastaa joutilaisuutta vuonna 2017.

Joutilaisuus ja pikkulapsiperhe kuulostavat varmasti hyvin realistiselta yhdistelmältä. Joutilaisuus pikkulapsiperheessä kun tarkoittaa lähinnä sitä kahden minuutin hetkeä illalla, kun on saanut lapset nukkumaan, eikä kukaan kaipaa enää vettä / laastaria / uninallea / unipöllöä / yövaloa / pissalle viemistä tai seitsemättä iltasatua. Näitä joutilaisuuden hetkinä jaksaa juuri ja juuri liikuttaa peukaloaan ja tykkäillä ihmisten päivityksistä sosiaalisessa mediassa ennen kuin iltavuoro jatkuu pyykkien / tiskien / leluvuorten kanssa.

Joutilaisuus ja politiikka kuulostavat nekin hyvin realistiselta yhdistelmältä. En ole kuullut yhdenkään poliitikon sanovan, että nytpä aion olla joutilas. Jokainen haluaa olla tärkeä ja kiireinen yhteisten asioiden hoitaja. Eikä mikään laiska lötköpötkö.

Meitä arvotetaan sen mukaan, miten kiireisiltä näytämme työssä ja vapaa-ajalla. Töissä pitää kävellä ripeästi paikasta toiseen, että näyttää tärkeältä. Tietokoneella pitää yrittää naputtaa niin nopeasti kuin sormista irtoaa. Kahvikuppi on hyvä napata tietysti aina koneen viereen, että saa optimoitua työaikansa ja tehokkuutensa. Kahvia tai teetä ei kuitenkaan kannata litkiä liikaa, ettei arvokasta työaikaa kulu vessassa ravaamiseen.

Tällaisessa työelämässä ja suoritusyhteiskunnassa meillä ei ole enää aikaa ajatella. Näin julistivat Saku Tuominen ja Jussi T. Koski jo vuonna 2007 kirjassaan Kuinka ideat syntyvät. He kehottivat, että jokaisen tulisi varata itselleen kalenteriinsa aikaa ajatella: Torstaina klo 9–10: Ajattele.

Stanfordin yliopiston myötätunnon ja altruismin tutkimus- ja koulutuskeskuksen tieteellinen johtaja Emma Seppälä on tullut samaan lopputulokseen. Hän kertoo Kauppalehden (26.12.2016) haastattelussa, että ihminen on luovimmillaan silloin, kun aivot eivät ole töissä. Hän sanoo, että nykyihminen on kadottamassa joutilaisuuden tunteen, kun työssä tai vapaa-ajalla sosiaalisen median tarjoamat impulssit ovat älypuhelimessa koko ajan läsnä. Seppälän mukaan ihmiskunta on siinä vaiheessa, että pystymme hyvin kulkemaan läpi koko päivän saavuttamatta unelmoinnin olotilaa, jossa uraauurtavat ideat syntyvät.

Seppälä kertoo, että edelläkävijäyritykset, kuten Google, ovat ryhtyneet toimeen. Kun yrityksen työntekijä on jumissa työtehtävänsä tai ideansa kanssa, häntä kehotetaan tekemään ihan jotain muuta, kuten lukemaan vaikkapa Monsteriautojen parhaat -lehden kannesta kanteen.

Näin siksi, että Seppälän mukaan ideat syntyvät usein silloin, kun astumme oman osaamisalueemme ulkopuolelle.

Juuri siksi joutilaisuutta tarvitaan, sillä tarvitsemme uusia ideoita niin työelämässä kuin politiikassa. Näennäinen joutilaisuus on myös hyväksi aivojen terveydelle, sillä aivot tarvitsevat lepoa ja vaihtelua.

Vuonna 2017 aion itse harjoittaa joutilaisuutta esimerkiksi vaeltelemalla lasteni kanssa lahtelaisissa kirjastoissa. Aion kuljeksia hyllyjen välillä, napata käsiini satunnaisia lehtiä tai kirjoja ja pysähtyä lukemaan niitä. Tuletko mukaan tähän joutilaisuuden joukkioon vuonna 2017?

Antoisaa ja ajatuksia herättävää vuotta 2017 ja kiitos sinulle tästä vuodesta!